Syysloma

Nyt olemme Kristianin kanssa palanneet Suomesta kotiin reilu viikon reissun jälkeen. Viikko meni taas aivan liian nopeasti jättäen suunniteltuja suunnitelmia tekemättömiksi. En nähnyt omaa kummipoikaani, en käynyt Iittalan tehtaan myymälässä, en nähnyt isovanhempiani enkä entistä työkaveriani. Onneksi on aina seuraava kerta, jota voi alkaa odottamaan. Seuraava kerta taitaa tosin olla vasta Jouluna, mutta liput on varmasti jo kohta puoliin varattava. Silti vielä ei ole ikävä. Tämä järjestely on paljon parempi kuin ennen millon en vielä asunut Norjassa ja kävin täällä joka toinen kuukausi viettäen yhden viikon. Silloin se ikävä ja kaipuu alkoi jo lentokentällä toisen hyvästeltyäni. Nyt olen onnellinen. Minulla on Kristian 24/7.

Voisin tehdä yhden isomman postauksen Suomen reissulta. Viikko tosiaan meni nopeasti ja sanottavaa olisi paljon. Kameraa en kuitenkaan aina käyttänyt niinkään ahkerasti, joten kuvia ei ole niin paljoa, mitä yleensä viikon reissuilta tulee. Yleensä kuvia on se melkein tuhat kappaletta, mutta nyt näyttäisi olevan  vähän yli viisisataa. Helppo kuitenkin valita ne kuvat jotka lisään blogiin tai facebookiin, sillä suurin osa kuvista on tärähtäneitä tai muuten vain kelvottomia.

Suomeen saavuimme siis perjantai-illalla 27.9. Se ilta meni ohi hurauksessa, koska väsyneinä menimme nukkumaan melkoisen pian Suomen kotiin päästyämme.

Lauantai 28.9

Lauantaina oli tarkoituksena mennä Helsingin saaristoon metsästämään hanhia. Heräsimme aikaisin ja keräännyimme Anssin veneelle. Kyllä vain; Anssin omalle veneelle. Hän on nyt siis ostanut isänsä veneen ja omistaa nyt ikioman veneen. Eikä ihan minkä tahansa veneen vaan lämpöeristetyn, kamiinallisen teräsveneen. Veneen, jossa hänen isänsä on asunut muutaman vuoden putkeen läpi kesät ja talvet. Melkoinen lottovoitto! Ensi kesänä ilmeisesti tarkoituksena maalata ja perushuoltaa vähän venettä ja maalata uusi nimi. Nimeksi vene sai Puzzles. Jos tiedät sarjan "How I met your mother", varmaan ymmärrät minkä vuoksi. Mielestäni aika osuva nimi Anssin veneelle, jonka politiikkana on, että vaikka vene uppoisi meren pohjaan, viina ei koskaan lopu kesken. 

Porukka kasassa. Kameran takana Kristian.

Kristian ja (vähän ruhjoutunut) Kapteeni-Anssi

Yritimme telakoitua tälle pienelle saarelle siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ankkurin nostossa. Kristian ja Jouni.

Yritimme ankkuroitua muutamaan saareen, mutta vene on sen verran iso, että usein se jäi vain yritykseksi. Vihdoin löysimme pienen saaren, johon telakoiminen onnistui. Saari oli pieni ja söpö ja jossa oli majakka.

Itsekin sain kokeilla vähän miltä se kiikarikivääri oikein tuntuu. Vieressä aseen omistaja opettamassa kuinka pidellä kivääriä. En kuitenkaan ampunut aseella.

Kiikarikiväärin ja haulikon kuteja. Kaikilla ei kuitenkaan lyijypitoisuuden vuoksi voi ampua veden äärellä.

paljon vesiskoottereita leikittelemässä Tallinkin aalloilla.

Huonon metsästysonnen vuoksi ei ohitsemme juuri hanhia lentänyt joten saalis jäi nollaan. Minua se ei haitannut. En pidä ajatuksesta riistää kenenkään henkeä, vaikka sitähän se metsästys on ja itse olin mukana reissulla.  

Palasimme takaisin kotirantaan Katajanokalle. Istuimme loppuillan satamassa juoden olutta ja kuunnellen musiikkia. Seuraamme liittyi ihmisiä ja oli tosi hauska ilta. Aika vierähti nopeasti ja lähdimme Kristianin kanssa loppujen lopuksi taksilla kotiin nukkumaan.

Sunnuntai 29.9 meni kotona sarjoja ja elokuvia katsellen. Kävimme kaupassa ja kebabilla Itiksessä. Tämä oli päivä, jolloin saimme nukkua univelat pois.

 Maanantaina 30.9 menimme pelaamaan sulkapalloa äidin ja veljen entisen tyttöystävän kanssa. Pelasimme nelisteen yhdellä kentällä ja hauskaa oli. Oli mielenkiintoista kokeilla taas pitkästä aikaa nelin peliä. Se oli mielestäni hauskempaa kuin kaksin peli. Ainakin sai nauraa sydämensä pohjasta. Sulkapallon jälkeen menimme kaupan kautta äidin luo ja teimme kanatortilloja. Jälkiruoaksi söimme aakkos-hedelmäkarkkeja ja istuimme sohvalla rupatellen niitä näitä. Saimme lopuksi Mialta kyydin kotiin.

Tiistaina 1.10 näimme ystävääni Miaa itäkeskuksessa. Kävimme hieman kiertelemässä kaupoissa ja ostinkin villapaidan Mangosta. Kävimme myös eläinkaupassa ihastelemassa söpöjä pieniä pupusia ja muita karvaturreja. Totta kai itse myös katsastin terraarioiden vaihtolämpöiset asukit. Ostimme Pupelle valjaat, harjan sekä mineraalikiven. 

Shoppailun jälkeen Jenni liittyi seuraamme ja menimme yhdessä pizzalle. Kävimme itiksen pizzeriassa, jonka nimeä en nyt muista. Pieni, suloinen pizzeria itiksen sisällä. Suhteellisen kallis paikka, mutta ainakin omassa pizzassa oli ihan liikaa sinihomejuustoa. Se teki pizzasta liian suolaisen ja melkeimpä syömäkelvottoman. Pystyin syödä vain puolet pizzastani ja siitäkin olin kaapinut ison osan sinihomejuustoa pois. Muiden pizzat taisivat olla ihan ok. Syömisen jälkeen menimme vielä Hemingway baariin parille tuopilliselle.

Keskiviikkona 2.10 oli tiedossa vähän ammuskelua. Menimme Lopen ampumaradalle testaamaan eri aseita. Mukana kaksi aseluvallista keiden valvonnassa ammuimme tauluihin. Heillä oli mukanaan pari kiikarikivääriä, rynnäkkökivääri, pienoiskivääri sekä pari haulikkoa. Lempiaseeni oli varmaan pienoiskivääri, sillä se oli pieni eikä potkinut ja osuin melko hyvin tauluihin. Rynnäkkökivääristä lähti melkoinen ääni eikä sillä ollut helppoa tähdätä, sillä siinä ei ollut suurentavaa tähtäintä ja minulla kun ei ole mikään paras näkökyky. Sain minä silti tauluihin osumia. Haulikko on kanssa aika mukava ase. Kokeilin molempia, sekä pumppu- että päällekkäispiippuista. Päällekkäispiippuinen haulikko kyllä potkasi aika ikävästi olkapäähän, mutta pumppuhaulikko oli hieman mielyttävämpi vaikka olikin tosi painava. Tauluihin niillä oli vaikea osua.

Kiikarikivääri

Haulikko

Pienoiskivääri

Rynnäkkökivääri

Tuloksia katsomassa

Haulikon taulu

Kristian kokeilee rynnäkkökivääriä

Torstaina 3.10 oli taaskin vuorossa lisää aseita. Kieltämättä syysloma Suomessa oli pitkälti samojen ihmisten kanssa olemista sekä aseiden käsittelyä. En valita. Se oli mahtavaa. En ollut elämässäni ennen ampunutkaan muulla kuin ilmakiväärillä lapsuudessa niin tämä oli kyllä minulle ihan mahtava kokemus! Varsinkin, sillä tykkään pelata räiskintäpelejä xboxilla niin tämä tosielämän kokeilu oli mieltä avartavaa. Tosiaan oli vuorossa vielä pistoolilla ampumista sekä vielä vähän pienoiskivääriä. Suuntasimme ampumaradalle, jossa saimme lainata poliisin pistoolia hänen valvonnassaan. Kristian tuntui ainakin ihastuvan aseeseen kovasti. Itsekin tykkäsin käyttää sitä, sillä siinä oli mukavaa haastetta osua tauluun. Ase oli kevyt, joten jaksoin pidellä sitä ilmassa ilman, että kädet väsyivät ja päästi se kivan kovan äänen lauetessaan. Osuin tauluun, mutta tähtäilyssä olisi vielä parantamisen varaa. Kristian sai aloittelijaksi kyllä tosi hyvät lukemat. 

Hienot lasit suojaamassa kimmotuksilta

Ampumisen jälkeen suuntasimme Anssin veneelle. Veneen potkuriin oli tullut jotain osumaa, joten ilta meni vian korjaamiseen. Loppujen lopuksi Kristian ja Anssi saivat sen korjattua, joten oli onnistunut ilta. Otin kävelymatkan varrelta kuvia. Sarjassamme kaunis Helsinki.

Perjantai 4.10 

Perjantaina menimme Suomenlinnaan. Luulimme, että siellä olisi ollut Suomenlinnan päätösjuhlat, mutta selvisi, että ne olisivatkin vasta seuraavana päivänä. Tämäpä ei meitä haitannut. Vaikka ilta osottautuikin rauhallisemmaksi mitä luultu oli meillä silti todella hauskaa. Paikalla olivat minä, Gina sekä Kristian ja Anssi. Kutsuimme paikalle kyllä ihmisiä, mutteivat he ikinä jaksaneet tulla paikalle. Sain hienoja kuvia karusta Suomenlinnan venevarikosta ja vierassatamasta.

Kuivasatamsaas oli työmiehiä hitsaamassa venettä

Raja kuivasatamaan ja mereen

Kuivasatama

Veneitä ihastelemassa

Suomenlinnan kirkko, joka toimii myös majakkana

Lauantaina 5.10 vietimme sekä äidin että Mian syntymäpäivä. Menimme kello kolmeksi mellunmäkeen viettämään äidin tulevia syntymäpäiviä. Äiti oli leiponut vaikka mitä. Korvapuusteja, omenapiirakoita, karjalanpiirakoita sekä voileipäkakun. Kaikki oli niin herkullista, ettei tiennyt oikein mitä olisi syönyt eniten. Itse taisin ahmia eniten voileipäkakkua. Se oli niin hyvää. Autoin sen koristelussa ja samalla juttelimme niitä näitä. On aina niin mukavaa touhuta yhdessä keittiössä ja rupatella niitä näitä. Puhuimmekin jo Joulusta. Siitä, että Jouluna vomme järjestää Aattoillan herkut yhdessä hänen luonaan ja leipoa jouluherkkuja yhdessä Joulua edeltävinä päivinä. Kuulostaa niin mukavalta. Ei sinne Jouluun nimittäin niin pitkä aika enää ole. Illaksi menimme Kristianin kanssa Mialle, jonka luona vietimme hänen menneitä syntymäpäiviään. Paikalla oli Mian tuttu Norjasta, johon saimme hieman tutustua sekä Jenni, Gina sekä Lotta. Ilta meni ohi aivan liian nopeasti. Oli harmi jättäää kello neljältä leikki sikseen ja painua pehkuihin. Olisimme halunneet jatkoille, mutta fiksu Kristian sanoi ainakin laittavan pillit pussiin. Meillä oli seuraavana päivänä lähtöpäivä ja laukutkin pakkaamatta. Ja kyllä, voitte kuvitella, että seuraava päivä tosiaan oli yhtä tuskaa..

Sunnuntaina 6.10 oli lähtöpäivä. Ja huh, mikä krapula! Ihan kauheaa myöntää sitä täällä blogissa, mutta oikeasti minulla ei ole niin pahaa krapulaa ollut siten viime vapun. Pakkaaminen oli yhtä tuskaa eikä Kristianin nauraminen tilaneelle auttanut yhtään. Ihana äiti oli luvannut onneksi viedä meidät kentälle, joten meidän ei tarvinnut istua tuntia lentokenttäbussissa. Meillä oli sellainen kuuden tunnin odottelu Oslon kentällä ja aika meni niin hitaasti. Katsoimme sarjoja Kristianin Padista ja söimme Upper crustin patonkeja. Itse vedin myös suklaata. Lähtöpäivä lasketaan nimittäin myös lomaksi! Dieetit voi aloittaa sitten kun on taas normaaliarjen parissa. Sarjassamme tekosyyt herkutteluun. 

Me söpöt lentokentällä

kjevikin kentälle laskeuduttuamme olivat Kristianin vanhemmat meitä vastassa. Pupen kanssa oli kaikki mennyt hyvin ja ilmeisesti olisivat voineet pitää pupu-herraa vielä pitempäänkin. He olivat toimittaneet Pupen meidän kotiimme aikaisemmin samana päivänä sekä ostaneet hieman ruokaa jääkaappiimme. Kuinka ajattelevaista! Kotiin päästyämme Puppe auttoi meitä matkalaukkujen purkamisessa j pyöri jaloissa. Ei siis ilmeisesti ollut vielä unohtanut meitä. <3